Rokotus

 Ovi oli auki puukässäluokkaan. Sieltä leijui erikeeperin ja sahatun puun haju. Luokka oli osittain maan alla. Pienet ikkunat olivat katonrajassa, ja niiden sumennetujen ruutujen läpi näki jalkojen hahmon, jos joku käveli Viipurinkadun kulmassa. Höyläpenkkejä oli kolmessa rivissä. Luokan perällä seisoi tikkaat. Niiden päässä oli avonainen ikkuna, josta katsomalla olisi nähnyt ruokalan pihalle. Siellä seisoi opettajan valkoinen pösö ja rehtorin Volvo. Me jonotettiin siinä luokan kohdalla käytävällä.

Jono liikkui hyvin. Terveydenhoitajan ikkunaton huone oli pukkareita vastapäätä. Sen huoneesta näkyi vaaka, jossa oli liikutettavat painot ja puinen mittalaite, jolla mitattiin pituutta. Poikien pukkarin ovesta lemusi hiki. Terkkari itse oli laittanut pöydän käytävälle oven suuhun. Pöydällä oli papereita, joihin laitettiin ruksi ja päivämäärä jokaisen sokeripalan saaneen lapsen nimen kohdalle. Se oli talvea 1985. Terkkarin ovelta käytävä jatkui kulmaan, josta me marssittiin rappuja pitkin juhlasalin takaovesta ulos suut makeana. Oltiin saatu poliorokote. 

Me oltiin kuudennella Haminan Keskuskoulussa. Seuraavat piikit taidettiin saada intissä. Niistä ei jäänyt mitään mielikuvaa.