Joenniemi

 Joenniemeksi sitä sanottiin. Kartassa sillä ei ollut nimeä ollenkaan, mutta siitä järvennokasta se joki lähti. Selvä joenniemi. Joenniemestä haettiin joulukuuset. Teitä ei ollut aurattu perille asti, ja loppumatka mentiin suksilla. Ne iskettiin Joenniemessä lumeen pystyyn ja tehtiin tulet. Me jäätiin Jaakon kanssa nuotiolle kipinävahdeiksi, ukkojen mennessä metsään etsimään kuusia. Viskottiin puita tuleen ja väisteltiin savua. 

Lapsena saa päähänsä kummia ajatuksia, jos pitkän aikaa joutuu olemaan toimettomana. Meillä oli kummallakin uudet Järvisen pipot. Sellaiset, missä J:t kiertävät nauhana silmien yläpuolelta pään ympäri. Siellä pipon sisällä mietti pojan mieli.

Esitin Jaakolle, ettei kirves suht. tylsänä työkaluna leikkaa villaa, kuten sakset tai terävä puukko. Jaakko oli samaa mieltä, mutta päädyimme vielä varmistamaan asian. Pipot kannolle päällekkäin, ja kirvestä Järvisille. Läpihän se meni. Asia tuli kuitenkin selväksi. 

Ukot tulivat takaisin kuusten kanssa. ”Noh pojat, onks teil joku uus muoti vai?” Istuttiin hiljaa ja vilkaistiin toisiamme. Meillä oli molemmilla Järvisen pipoista reunat käännettynä niin, ettei jiit enää näkyneet. Eikä kirveen tekemät vekit. 

Taidettiin se reissu selvitä, ettei kumpikaan ukoista asiaa huomannut.