Seine

Veteen

Kova ukkoskuuro oli nostanut vettä yhteysveneen pilssissä niin, että muovinen bensatankki kellui veneen pohjalla öljyisessä vedessä. Oli top spring tide. Kanaalin vesi vaihtui voimalla. Joessa ala ja yläveden ero oli yli kahdeksan metriä. Sen verran vettä vaihtui 12 tunnin aikana.

Low tide oli just alkanut, ja Seinessä oli virtaa viitisen solmua merelle päin. Laiskuuttamme olimme tyhjentäneet alumiinisen yhteysveneen kivilaivan kyljessä, nostaen sitä kraanalla vähän ylös ja ottamalla nakatapin pois.  Vene oli nyt paalulautan päässä poikittain virrassa. Virta painoi voimalla sitä rautaiseen ponttooniin kiinni. Vedin koneen käyntiin. Siinä oli 15 heppainen Mariner pinnaohjauksella. Ei siinä olisi ollut ruorille edes paikkaa. Heitin narut irti. Virta pauhasi kuin koski paaluilla joessa seisovan lautan ja laivan välissä. Laitoin pakin päälle, että saisin perää irti ponttoonista. En muista miten vene loppujen lopuksi hörppäsi vettä, mutta lopputulema oli, että vene meni koneineen pohjaan, ja minä jäin kellumaan Seineen. 

Olin yksin lähtenyt venettä tyhjentämään, eikä kukaan ollut lähtöäni nähnyt. Huusin sieltä alhaalta vedestä keulan kohdalta ensin että ”hei”, tai ei se oikein edes huuto ollut. Piti virkayskäistä. Virta kohisi. ”Hei!” Huusin jo kovemmin. Olin keskilaivan kohdalla. Reelingiltä nousi lokki lentoon oranssin bensatankin pulpahtaessa samaan aikaan pintaan, jatkaen kanssani samaa vauhtia. Siinä vaiheessa kysyin itseltäni, miksi huudan ”hei”. Eikö apua olisi osuvampi?  Kiroan suomeksi mielessäni ja huudan ”HELP!” perän kohdalla. Sama se kai on, mitä täällä huudan. Pääasia että kuulevat. 

Airot nousivat seuraavaksi. Sain ne kainalooni. Lokki liiti laivan ahteriköyden kohdalla ja katsoi alas pää vinossa. Näin ahterin rautaisen ovenkahvan kääntyvän, ja oven aukeavan. Virta pyöräytti minut samassa airoineni ympäri helpin lähtiessä väärään suuntaan. Virta söi äänen. Ovi oli mennyt kiinni laivalla, eikä ketään näkynyt. Huusin helppiä jokeen. Virta vei. Kukaan ei kuullut. Lokki laskeutui edellä kulkevan bensatankin päälle. Sieltä alhaalta, sorsan vinkkelistä, kun katseli laivan ahterin loittonevan vauhdilla, uiskenteli vatsassa kylmiä kaloja, vaikken Seinen vettä ollut juonutkaan. 

Vedestä

Höytiäisellä 80-luvulla menin enon veneen kyydillä saareen. Vene oli kapea soutuvene, jossa oli perässä moottori. Satoi vettä ja aallot alkoivat olla niin korkeita, että Raili itki hysteerisesti. Tuuli piti ääntä nyyhkytyksen yli. Eno otti tarkasti aallot veneellä. Mulle jäi matkasta päällimmäisenä mieleen huoli just syntymäpäivälahjaksi saadusta, kassissa olevasta Donkey Kong pelistä. 

Tilanne oli nyt se, että olin Seinessä airot kainalossa, matkalla vauhdilla Englannin kanaaliin. Ranta oli lähellä, mutta niin kaukana. Jokainen veto vei lähemmäs sitä, mutta virta vei merelle samalla moninkertaisen matkan. Potkin turvakengät jalasta. Vilkaisin vielä ylös joelle laivan suuntaan. Darius oli ahterissa! 

Darius! Huusin. Sain vähän vettä suuhuni. Se nosti katseensa ja huusi jotain. Vastatuuli vaimensi sanat. Minä vuorostani en osannut siihen keksiä muuta sanottavaa kuin että heitä pelastusrengas. Darius hävisi reelingin taakse rengasta etsimään. Jatkoin kauhomista vihertävässä vedessä rantaa kohti. 

Ehdin jonkun metrin lähestyä rantaa, kun Dariuksen hahmo näkyi ahterissa. Pelastusrenkaan lentäessä mereen, mietin miksi sitäkin olin pyytänyt. Varmaan harjoituksissa opitun mukaan: heitä pelastusrengas. Nyt vain renkaanani toimivat jo airot, enkä nähnyt tarpeellisena jäädä sitä virtaa vasten odottamaan. Tein käsimerkkejä laivalle päin, että uin rantaan ja jatkoin yhden käden krooliani. 

Uintimatka meni leppoisasti, kun huomasin ettei mitään hätää ollut. Olin hyvässä kunnossa, ranta näkyi ja minut oltiin nähty. Olin pudotessani ehkä viidenkymmen metrin päässä rannasta, joten ihmeitä ei tarvinnut tehdä. Vain töitä. Virta heikkeni pikkuhiljaa rantaa kohden. Pääsin lopulta saviselle rannalle n. kilometrin päässä laivasta. Pellolta löntysteli lehmiä katsomaan kengätöntä märkää tulijaa. Jätin saviset sukat aidantolppiin, jatkaen paljasjaloin, airot olalla joenvartta laivaa kohti. Oli oikein nätti kesäpäivä.