Pimeä
Laiturilla paloi yksi katulamppu. Tietä ei nähnyt ollenkaan. Teuvolta ei näkynyt mitään. Siellä ei oltu vielä herätty. Katselin pimeään minuutin tai kaksi. Kun tieura alkoi erottua tähtitaivasta vasten, lähdin tietä pitkin varovasti kohti Teuvon taloa. Olin päättänyt antaa silmien sauvasoluille mahdollisuuden. Puoli tuntia ja näkisin kuin kissa pimeydessä. Vaikka ajan laivaa työkseni pimeässä, tuntuu että komentosillalla, ainakin tässä liikenteessä, joku häikäisee hetkeksi. Oli se sitten autojen valot rannassa tai oma puhelin. Själössä ei ole nyt kumpikaan häiritsemässä. Täällä ei ole kenelläkään valot päällä. Katse ei ollut tiessä, vaan 45 asteen kulmassa taivaalle, että näin puiden latvoista tien suunnan. Varovasti oli hiippailtava. Vähän ennen Teuvoa aukeaa niitty. Sen yllä näkyi tähtimeri, taivaankansi. Valkoinen talo alkoi erottua. Etuvasemmallla läpätti kasvihuoneen katto, tuulen humistessa puiden latvoissa oikealla. Minä siinä keskellä. Pääsin talon ohi kompastumatta ...